tiistai 23. syyskuuta 2014

Lavalta toiselle − konserttitanssiaisten loistoa odotellessa

Tampere Filharmonian huilistia Nina Johnsonia odottaa lauantaina 27.9. uusi näkökulma. Tampere-talon Sorsapuisto-salissa vietetään tuolloin konserttitanssiaisia, eikä Nina osallistu tällä kertaa huilistina. ”En ole koskaan ollut konserttitanssiaisissa tanssimassa, ainoastaan soittamassa! Nyt tulen nimenomaan tanssimaan.” Tampere-taloon saapuu samana iltana myös kymmenen hurmuria. Kysymyksessä on tamperelaisen lavatanssiseura Hurmion ryhmä, joka on havainnut tanssittamisen toimivaksi konseptiksi jo vuosia sitten. Tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävään tanssiseura oli jossakin vaiheessa jopa Suomen suurin lavatansseihin keskittyvä seura. Tällä hetkellä jäseniä on yli 600. ”Keskeisintä on ihmisten liikuttaminen ja perinteisen lavatanssikulttuurin vaaliminen”, kertoo seuran hallitukseen kuuluva Arto Pelkonen, joka vastaa Hurmuri-toiminnasta. Hyväntekeväisyystanssiaisten yhteydessä keksitty toimintamuoto on vienyt ryhmää keikoille jopa Helsinkiin ja Alastarolle saakka.

Ryhmän nimi on tietenkin johdannainen tanssiseuran nimestä. ”Todella sopiva nimi, tehän olette ihan hurmaavia”, kommentoi Nina, joka kuuluu samaisen tanssiseuran hallitukseen. Hän on kotoisin Ruotsista, missä tanssikulttuuri on jossakin määrin erilainen. Nina kertoo innoissaan tanssiseuraan liittymisestä: ”Olen aina tykännyt tanssimisesta ja olin esimerkiksi tanhuseurassa Ruotsissa. Täälläkin olisin niin halunnut mennä tanssimaan, mutta ymmärsin, että pitäisi olla oma pari. Tanssipaikoillakin kaikilla on oma pari − tai niin ainakin kuvittelin, kunnes kuulin tanssiseura Hurmiosta. Kävi ilmi, ettei tarvitsekaan olla omaa paria. Menin heti mukaan ja ihmettelin, miksen ole aikaisemmin tajunnut tällaista”. Nyt harrastus on keskeinen osa viikkorytmiä. ”Käyn tanssimassa ainakin kahtena, joskus kolmenakin iltana viikossa ja lähes joka viikonloppu. Toisinaan vietän aikaa myös kotona”, Johnson nauraa.



Sekä Nina että Hurmureista vastaava Arto odottavat innolla tulevien tanssiaisten loistoa. Ninan parina Sorsapuistosalissa on hänen poikansa Rasmus, joka on harrastanut swingtanssia aivan pienestä pitäen ja menestynyt kilpailuissa erinomaisesti. Nyt äiti ja poika saavat nauttia yhteisestä harrastuksesta ensimmäistä kertaa suuren sinfoniaorkesterin säestyksellä. Artokaan ei ole koskaan tanssinut tällaisen kokoonpanon tahdittamana. Yksi asia arveluttaa häntä: ”Jos kappaleiden introt ovat pitkiä ja hienot solistiosuudet laajoja, mietityttää meitä tanssijoita silloin, miten tällaisessa tilanteessa tulisi improvisoida”. Nina kuitenkin lohduttaa: ”Sinähän tiedät, että tanssi alkaa heti kun musiikki alkaa soida”. ”Näinhän se on, ja vastaavasti päättyy aivan viimeisiin säveliin”, jatkaa Arto.

Lauantaina 27.9. tämä todella toteutuu, sillä toisin kuin aiempien vuosien konserttitanssiaisissa, Sorsapuisto-salin tilaisuudessa konserttia ja tanssia ei eroteta toisistaan. Tilaisuus on antoisa myös heille, jotka eivät tanssi. Juhlavaa iltaa tähdittävät solistit Johanna Rusanen-Kartano ja Jyrki Anttila. Tampere Filharmoniaa johtaa konserttitanssiaisissa aikaisemminkin mukana ollut Markku Johansson. Illan juonnoista vastaa orkesterin intendentti Helena Hiilivirta, joka kuvailee illan musiikkitarjontaa kattavaksi. ”Tanssimaan pääsee heti ensimmäisestä Syysunelmia-valssista lähtien ja tanssittavana musiikki jatkuu läpi illan”, hän lupaa.

Artoa mietityttää soolojen lisäksi myös toinen seikka. ”Mistä meidät Hurmurit sitten tunnistaa?”, hän pohtii. Tanssiseuralla on omat tunnistettavat värit, punainen ja musta, mutta niiden yhdistäminen konserttitanssiaisiin sopivaan asuun on mutkikkaampaa. ”Olisipa tullut puheeksi aikaisemmin, minähän olisin voinut ommella teille punamustat rusetit”, Nina naurahtaa. Nähtäväksi jää, millä tavoin Hurmurit on merkitty konsertti-iltana. Varmaa on ainakin se, että heidät voi löytää Sorsapuisto-salin tanssilattialta. Sieltä löytää myös Nina Johnsonin, joka on tottunut sekä konsertti- että tanssilavoihin, mutta saa nyt ensimmäistä kertaa kokea näiden yhdistelmän.

Teksti & kuva: Maija Leino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti